Faskiainen puhuu kivusta

Manuaaliterapian alalla eräs kuuluisimmista ihmisistä lienee Anatomy Trains -kirjan kirjoittaja Thomas Myers. Myers on opiskellut rolfingiksi kutsuttua hierontaa, jossa kuvitellaan kalvorakenteiden aukeavan manuaalisella käsittelyllä. Faskian avaamisesta voit lukea lisää täällä.

Myers on kertonut myös näkemyksiään kivusta.

Heti ensimmäisenä Myers määrittelee kivun omalla tavallaan, eikä kuten kansainvälinen kivuntutkimusyksikkö IASP, joka määrittelee kivun epämiellyttäväksi aistimukseksi tai tunnekokemukseksi, joka liittyy kudosvaurioon tai jota kuvaillaan kudosvaurion käsittein. Noh, eihän kipuun kudosvauriotakaan tarvita, mutta Myers määrittelee kivun tuntemukseksi, jota seuraa tämän tuntemuksen motorinen väistäminen. Hänen mielestään se, ettei kivusta yritä päästä eroon tarkoittaa sitä, ettei tämä tuntemus ole kipua. Jo tämä väite on väärin ja kipupotilaiden vähättelyä. On olemassa lukuisia kipukroonikoita, joita ei tunnistaisi päältäpäin kipukroonikoiksi. Heidän kipunsa voi olla täysin sietämätöntä, mutta he eivät siltikään osoita sitä jatkuvilla motorisilla väistöliikkeillä.

Myers sanoo tämän jälkeen, että kipu ja (hoidollinen) hyöty eivät ole suoraan verrannollisia. Tästä olen täysin samaa mieltä. Kivunhoidon ei tarvitse olla voimakkaan kivuliasta. Tämän jälkeen Myers lähteekin latelemaan virheellisiä väittämiä.

Myers luettelee kolme kivun tyyppiä:

1. Kipu, joka saapuu kehoon.

Myers sanoo, että esimerkiksi haavan syntyminen tai varpaan kolauttaminen ovat kipua, joka tulee kehoon. Väärin! Haavan syntyminen tai varpaan kolauttaminen aiheuttavat ääreishermoissa vaara-aistimusta. Tätä kutsutaan nosiseptioksi. Nosiseptio ei kuitenkaan ole kipua! Se on vain kehon viestejä, joiden tarkoitus on kulkea kohti keskushermostoa ja aivoja. Riippuen siitä, että tulkitseeko aivot tämän informaation uhkaksi, voi aivot tuottaa kivun kehoon. Kipu siis luodaan vasta aivoissa ja nosiseptio on pelkkää dataa, josta läheskään kaikki ei tule tietoisuuteen asti. Kipu on aina tietoinen, subjektiivinen kokemus, eikä se saavu kehoon jostain ulkopuolisesta lähteestä.

2. Kipu, joka on varastoitunut kehoon.

Myersin mukaan ”kipua, joka on varastoitunut kehoon ei yleensä tunneta kipuna”. Tässä kohtaa Myers puhuu itseäänkin vastaan, koska hänen alkuperäisen määritelmänsä mukaan kipu on tuntemus. Kipu todellakin on tuntemus ja kokemus, mutta ei se varsinaisesti varastoidu kehoon. Kipu voi toki aiheuttaa moninaisia asioita kehollemme ja mielellemme. Se voi aiheuttaa muutoksia tunteissamme, tietoisuudessamme, käyttäytymisessämme ja liikkumisessamme. Se voi jättää myös suojaavaa lihasjännitystä ja kipu voi herkistää hermostomme tuottamaan uutta kipua. Kipu ei ole kuitenkaan varastoitunut kehoomme, koska jos kipua ei tunnu, ei kipua ole.

3. Kipu, joka lähtee kehosta.

Myers sanoo videolla, ettei hänen mielestään hoidon tule olla kivuliasta. Myers kuitenkin selvästi perustelee hoidon kivuliaisuuden tarvetta kivun varastoitumisella. Myersistä on selvää: jos kipu varastoituu, tulee kivusta kärsiä päästäkseen siitä eroon. Tämä ei kuitenkaan ole totta. Ensinnäkään kivulla ei ole olemassa kehon ulkopuolista määränpäätä. Se on aivojen luoma tuntemus, joka tuntuu kehossa. Kipu on suojaaja, aistimus ja tuntemus, joka reagoi koettua uhkaa vastaan. Kipu on aina yksilön oma, subjektiivinen kokemus, eikä jokin asia, joka karkaa muualle kipua kokemalla. Tämä on kuin sanoisi, että välttääkseen näkemästä jotain asiaa, sitä tulee tuijottaa.

Myers on viisas mies, mutta hän on väärässä.